Home / Talous / Vielä Kreikan Velkakriisistä

Vielä Kreikan Velkakriisistä

Sain palautetta muutama viikko sitten liittyen artikkeleihin Kreikan talouskriisistä. Kyseinen lukija oli ollut muutama viikko aikaisemmin Kreikassa lomamatkalla, ja oli huomannut että siellä suhtauduttiin ylipäätänsä rahaan hyvin eri tavalla kuin täällä Suomessa. Hän kertoi että Kreikassa rahaa käytettiin hyvin huolettomasti, ja vaikka talous pitäisi olla hyvinkin heikossa jamassa edelleen, elivät ihmiset kuin rahaa olisi ritttänyt ja siitä ei olisi tarvinnut murehtia ollenkaan. Hän kysyi minulta, miten tämä on mahdollista.

Kreikkalainen rahankäyttö

Hänen havaintonsa on pitkälti aivan tosia. Kreikassa rahankäyttö on selvästi yleisesti hyvin huoletonta, ja ns. penninvenytys on hyvin harvinaista ja sellaista käytöstä katsotaan hyvin kieroon. On hyvin tavallista, että nuoretkin tarjoavat toisilleen ruokia ja lippuja ilman vastapalveluksen odottamista. Usein nämä lahjat menevät loppupeleissä melko tasan, ihmisten tarjotessa toisilleen ristiin erilaisia juttuja. Eroja syntyy kuitenkin jos toinen on huomattavasti varakkaampi kuin toinen, mutta näissäkin tapauksissa se ajatus on tärkeämpi kuin se rahamäärä. Kukaan ei pidä kirjaa, paljonko toinen on tarjonnut ja paljonko taas joku toinen.

rahankäyttö

Sen sijaan Suomessa on monesti ajatus, että kaikki maksavat omat osansa. Tämä on erilainen lähtökohta kokonaisesti rahankäyttöön. Rahan koetaan olevan niukka hyödyke, josta pitää huolehtia tarkoin. Jos toinen joutuisi maksamaan enemmän kuin toinen, olisi se usein ongelma. Tämä on hyvin samanlainen ajattelu kuin Saksassa, liittyen ehkä vahvasti Luterilaiseen moraaliin.

Rahan pimeä puoli

Vaikka ulkopuolisesta voisi näyttää, että kreikkalaisilla olisi paljon rahaa ja suomalaisilla taas vähän, ei asiat yleensä ole näin. Moni kreikkalainen elää ainakin lähes kädestä suuhun periaatteella, ja moni suomalainen taas omistaa enemmän varallisuutta säästössä kuin ulkoa näyttäisi. Tämä näkyy sitten laajemminkin yhteiskunnassa, kuten nyt suomalaisten haluna laskea valtion velkaa, vaikka sitä on maailmanlaajuisesti vieläkin todella vähän. Kreikkalaiset taas eivät sitä haluaisi laskea, vaikka sitä on jo todella paljon. Heidän on vain pakko niin tehdä muiden maiden painostuksesta.

Toisaalta koska kreikkalaiset ovat avoimempia rahoistaan, tarjoaa se myös paljon tukea ja apua. Kynnys avun pyytämiseen ei ole niin suuri, kun voidaan myöntää että rahallista apua tarvittaisiin. Suomessa taas raha-avun pyytäminen on melkein isokin synti, ja harva on siihen valmis turvautumaan. Tämä näkyy sitten helposti velkaantumisena, ongelmien peittelemisenä ja lopulta jopa maksuhäiriömerkintänä, joiden määrä kasvaa vuosi vuodelta.

Esimerkiksi pikavipit ovat Kreikassa lähes tuntematon käsite, ja suurin osa ihmisistä lainaa rahaa tarvittaessa vanhemmiltaan, sukulaisiltaan tai kavereiltaan. Sen sijaan Suomessa jopa 18 vuotiaat ottavat pikavippejä koittaessaan pysyä pinnalla. Pikavippejä tunnutaan ottavan vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän. Siltikin se on eräänlainen vaiettu ja salattu ongelma, josta ei juuri puhuta mediassa. Nyt joulunakin moni varmasti turvautuu pikavippeihin yrittäessään pitää kulisseja pystyssä, ja voidakseen antaa lapsilleen joululahjoja.

Kummallakin tavalla on omat hyvät ja huonot puolensa, ja ei voida mielestäni sanoa että toinen olisi selvästi parempi kuin toinen. Suomalainen tapa on usein turvallisempi pitkällä tähtäimellä, mutta voi johtaa lyhyen ajan kärsimykseen. Kreikkalaisella tavalla taas voi käydä toisinpäin. Paras tapa olisikin varmasti näiden välimuoto, missä rahaa säästettäisiin, mutta siitä voisi kuitenkin puhua avoimesti ihmisten kesken. Kun ongelmat täytyy salata, siten tapahtuu usein ne kaikkein pahimmat ongelmat.